Kapel­limes­tari Hannes Merisaari — Kuva: Hannu Nurhonen

Hannes Merisaari, kapellimestari

Nuorelle kapel­limes­tari­nalulle on suuri kun­nia saada luot­sata orkeste­ria, jonka per­in­teet ja his­to­ria yltävät pitkälle usei­den sukupolvien taakse. Per­in­teet ja his­to­ria eivät kuitenkaan yksin tee orkester­ille sen arvoa tai arvos­tusta. Voimakas pyrkimys kas­va­maan ja kehit­tymään ajan her­molla ovat ehdo­ton edel­ly­tys tämän päivän orkestereille. Tärkeimpiä tra­di­tioita ei mis­sään nimessä tule hylätä eikä uno­htaa, mutta yksin jätet­tynä ne ovat men­neisyyttä. Katse on oltava myös eteenpäin.

Turun VPK:n puhalli­norkesterin asema monen mielestä Suomen parhaana ja kauneim­pana VPK:n orkeste­rina kan­nus­taa, mutta myös velvoit­taa kehit­tämään sitä edelleen. Paikoitellen on harhaan­jo­htavaa puhua har­rastelija tai amatööri­orkester­ista. Joukossa on run­saasta entisiä ammat­ti­laisia tai ammat­ti­maisia har­ras­ta­jia. Tämä näkyy ennen kaikkea asen­teissa tehdä tosis­saan töitä parem­man lop­putu­lok­sen eteen. Uusi ohjelmisto ei säikäytä, vaan siihen pureudu­taan kuten van­haankin aikoinaan. Kapel­limes­ta­rina tehtäväni näi­den arvo­jen eteen­päin­viejänä on suuren­moinen ja haas­tava. Erästä tun­net­tua suo­ma­laista kapel­limes­taria lainaten, kapel­limes­tarin tehtävä on saada muusikot ylit­tämään itsensä.

Tule­viin vuosiin tulee mah­tu­maan per­in­tei­den lisäksi uusia kon­sert­teja ja rivei­hin uusia soit­ta­jia. Per­in­teiset kahvikon­ser­tit tule­vat jatkos­sakin täyt­tämään paikkansa uskol­lisim­man yleisön kevätkon­sert­tina. Viikoit­tais­ten har­joi­tusten lisäksi joulukonsertit, lukiolaisten van­hain­tanssit, syn­tymäpäiväjuh­lat ja yri­tys­ti­laisu­udet rak­en­ta­vat orkesterin vuo­tuiset ruti­init. Opiske­li­jay­hteistyön kautta kas­vate­taan uusia har­ras­ta­jia, mutta tar­jo­taan myös ammat­tiin opiskeleville mah­dol­lisuus kar­tut­taa orkesterikokemuksiaan.

Nykypäivänä, kun kult­tuuri­aloilla toimi­vat har­ras­ta­jat ja yhteisöt alka­vat vähitellen herätä autu­aasta unes­taan, jossa julkissek­tori rahoit­taa toimin­nan kyse­lemättä sisäl­lön laatua, on kyet­tävä vas­taa­maan kil­pailun haas­teeseen. Jos halu­amme säi­lyt­tää ase­mamme VPK:n orkesterei­den kesku­udessa ja saada myös laa­jem­paa tun­nus­tusta puhallin­musi­ikin ken­tällä, on oltava akti­ivisia ja uskallet­tava kokeilla joskus sel­l­ais­takin, mihin puhalli­norkesterit Suomessa eivät ole tot­tuneet. Ajat muut­tuvat, joten niin on muu­tut­tava meidänkin. Vaikka lop­pu­jenkin lopuksi pitkä ja per­in­teissä vahva his­to­ria on perus­tamme, joka viimekädessä on se pisim­mälle kan­tava voima.